Raamattu / Ap.t.26 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.26

  1.  Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua
      puolestasi". Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui
      puolustuksekseen:
  2.  "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi
      tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset
      minua syyttävät,
  3.  olletikin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat
      ja riitakysymykset. Sentähden pyydän sinua kärsivällisesti minua
      kuulemaan.
  4.  Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudestani asti,
      koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja
      Jerusalemissa.
  5.  He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa,
      että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt
      fariseuksena.
  6.  Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni
      siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut
  7.  ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää
      herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; tämän
      toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät.
  8.  Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?
  9.  Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen,
      Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
 10.  ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin
      vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä
      tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
 11.  Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla
      pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle
      vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan
      kaupunkeihin saakka.
 12.  Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella
      ja suostumuksella,
 13.  näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon,
      auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja
      matkatoverieni ympärillä,
 14.  ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan
      minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?
      Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'
 15.  Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen
      Jeesus, jota sinä vainoat.
 16.  Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen
      sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen
      todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen,
      mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
 17.  Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä,
      joitten tykö minä sinut lähetän
 18.  avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä
      valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat
      uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen
      joukossa.'
 19.  Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta
      taivaallista näkyä,
 20.  vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille,
      ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja
      kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen
      soveliaita tekoja.
 21.  Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja
      yrittivät surmata minut.
 22.  Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä
      seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään
      muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan
      tapahtumaan,
 23.  että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten
      ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle
      kansalle että pakanoille."
 24.  Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä:
      "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut".
 25.  Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan
      puhun totuuden ja toimen sanoja.
 26.  Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle
      rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan
      häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa
      tapahtuneet.
 27.  Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että
      uskot."
 28.  Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi
      minut kristityksi".
 29.  Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä
      tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka
      minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen,
      näitä kahleita lukuunottamatta".
 30.  Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sekä ne, jotka
      istuivat heidän kanssansa.
 31.  Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen: "Tämä mies ei ole
      tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet".
 32.  Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää
      irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin".