Raamattu / Ap.t.25 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.25

  1.  Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni hän kolmen
      päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.
  2.  Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat
      hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä
  3.  ja anoivat sitä suosionosoitusta itsellensä, Paavalia vastaan,
      että hän haettaisi hänet Jerusalemiin; sillä he valmistivat
      väijytystä tappaakseen hänet tiellä.
  4.  Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna
      Kesareassa ja että hän itse aikoi piakkoin lähteä sinne.
  5.  Ja hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukanani
      sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt
      häntä".
  6.  Ja viivyttyään heidän luonansa ainoastaan kahdeksan tai kymmenen
      päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui
      tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä.
  7.  Ja kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat
      tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja
      raskaita syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan kyenneet
      näyttämään toteen;
  8.  sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään
      rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria
      vastaan".
  9.  Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi
      Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä
      vastata näihin syytöksiin minun edessäni?"
 10.  Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen
      edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en
      ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät.
 11.  Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee
      kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä
      minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa
      minua heille. Minä vetoan keisariin."
 12.  Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi:
      "Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen".
 13.  Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat
      Kesareaan tervehtimään Festusta.
 14.  Ja kun he viipyivät siellä useampia päiviä, kertoi Festus
      Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka
      Feeliks on jättänyt vankeuteen;
 15.  käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat
      ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet
      tuomittaisiin.
 16.  Mutta minä vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten tapa antaa
      ketään alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu vastakkain
      syyttäjäinsä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan'.
 17.  Kun he olivat kokoontuneet tänne, niin minä viivyttelemättä
      seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda
      miehen eteeni.
 18.  Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, eivät
      he syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä
      olin odottanut,
 19.  vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän
      uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta
      jonka Paavali väitti elävän.
 20.  Ja kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava,
      kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin
      syytöksiin.
 21.  Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä
      majesteetin tutkittavaksi, käskin minä vartioida häntä, kunnes
      lähetän hänet keisarin eteen."
 22.  Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin tahtoisin kuulla sitä
      miestä". Tämä sanoi: "Huomenna saat kuulla häntä".
 23.  Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat suurella
      komeudella ja menivät oikeussaliin päällikköjen ja kaupungin
      ylhäisten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä
      sinne.
 24.  Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän
      kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden
      koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on
      ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saaman elää.
 25.  Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä
      ansaitsisi kuoleman; mutta kun hän itse vetosi majesteettiin,
      niin minä päätin lähettää hänet sinne.
 26.  Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni
      kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja
      varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnon
      tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa.
 27.  Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta
      samalla tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä."