2Kr.10
1. Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja
lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän
kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,
2. ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi
käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä
eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin
vaeltaisimme lihan mukaan.
3. Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan
sodi;
4. sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat
voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
5. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen,
joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme
jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
6. ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta,
kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.
7. Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma
siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen
mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme
mekin.
8. Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä
vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä
kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva.
9. Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin
teitä kirjeilläni.
10. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja
pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko,
eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
11. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina
olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina
teoissa.
12. Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin,
jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun
mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan
itseensä.
13. Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen
määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille
määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti.
14. Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin
ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin
julistamisessa teihinkin asti.
15. Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä
on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman
vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin
suuriksi,
16. että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä
oleviin maihin - tahtomatta kerskata siitä, mikä jo on valmista
toisten vaikutusalalla.
17. Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.
18. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään
suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/47_10.html