2Kr.1
1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli
Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille
pyhille koko Akaiassa.
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta
Jeesukselta Kristukselta!
3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja
Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä
lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme
lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän
osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus
runsaana Kristuksen kautta.
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille
lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin
tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te
kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme
teistä on vahva,
7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset
kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä
ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset,
yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo
olimme epätoivossa hengestämmekin,
9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme
luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä
pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä
vastakin pelastaa,
11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta
meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on
osaksemme tullut.
12. Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus
siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme
vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa
viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
13. Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä
siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon
teidän loppuun asti ymmärtävän
14. - niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään - että
me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän,
Herramme Jeesuksen päivänä.
15. Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne,
että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,
16. ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas
Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne
matkata Juudeaan.
17. Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt
kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin
että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?
18. Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja
"ei".
19. Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus
ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut
ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".
20. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat
hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen",
Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
21. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne
Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
22. joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen
vakuudeksi meidän sydämiimme.
23. Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä
säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;
24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä
autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/47_1.html