Raamattu / 1Kr.2 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

1Kr.2

  1.  Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen
      tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
  2.  Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta
      mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet
      ristiinnaulittuna.
  3.  Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja
      pelossa ja suuressa vavistuksessa,
  4.  ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden
      sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
  5.  ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan
      Jumalan voimaan.
  6.  Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme
      tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka
      kukistuvat,
  7.  vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä,
      jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän
      kirkkaudeksemme,
  8.  sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut -
      sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden
      Herraa ristiinnaulinneet -
  9.  vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä
      korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä
      Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".
 10.  Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä
      Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
 11.  Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen
      henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä
      Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
 12.  Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka
      on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille
      lahjoittanut;
 13.  ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden
      opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen
      hengelliset hengellisesti.
 14.  Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan
      Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä
      ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
 15.  Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä
      itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
 16.  Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi
      neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.