Raamattu / Ilm.6 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ilm.6

  1.  Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä
      sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan
      niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!"
  2.  Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla
      oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana
      ja voittamaan.
  3.  Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon
      sanovan: "Tule!"
  4.  Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä
      istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset
      surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.
  5.  Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen
      olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen;
      ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
  6.  Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä
      sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia
      ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."
  7.  Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen
      olennon äänen sanovan: "Tule!"
  8.  Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan
      nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän
      valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa
      miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.
  9.  Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla
      niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen
      todistuksen tähden, joka heillä oli.
 10.  Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä,
      pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta
      meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
 11.  Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille
      sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes
      oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku,
      joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
 12.  Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli
      suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen
      säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
 13.  ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa
      raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
 14.  ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja
      kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
 15.  Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja
      väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja
      vuorten rotkoihin
 16.  ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme
      ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella
      istuu, ja Karitsan vihalta!
 17.  Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"