Raamattu / Hb.12 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Hb.12

  1.  Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia
      ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja
      synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä
      edessämme olevassa kilvoituksessa,
  2.  silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka
      hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä
      välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
  3.  Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista
      vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi
      toivoanne.
  4.  Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne
      syntiä vastaan,
  5.  ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin
      lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä
      menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
  6.  sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii
      jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
  7.  Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin
      lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
  8.  Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat
      osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
  9.  Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä
      me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien
      Isälle, että eläisimme?
 10.  Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman
      ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi
      parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
 11.  Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan
      murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden
      rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
 12.  Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
 13.  ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka
      nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
 14.  Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman
      sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
 15.  ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan
      armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja
      tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
 16.  ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau,
      joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
 17.  Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi
      päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt
      tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
 18.  Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin
      koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden,
      ette myrskyn,
 19.  ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne,
      jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
 20.  sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta
      vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
 21.  ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: "Minä olen
      peljästynyt ja vapisen";
 22.  vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan
      kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien
      enkelien tykö,
 23.  taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan
      tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja
      täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
 24.  ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren
      tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
 25.  Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos
      nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon
      maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän
      me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.
 26.  Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut
      sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin".
 27.  Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät,
      koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät
      järky, pysyisivät.
 28.  Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme
      kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi,
      pyhällä arkuudella ja pelolla;
 29.  sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.