1. Sentähden me, kun emme enää voineet kestää kauemmin, päätimme
jäädä yksinämme Ateenaan,
2. ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan
Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan
teitä uskossanne,
3. ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse te
tiedätte, että meidät on semmoisiin pantu.
4. Sanoimmehan, kun olimme teidän tykönänne, teille jo edeltäpäin,
että meidän oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin on käynytkin ja
te tiedätte käyneen.
5. Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin
tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä
kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan.
6. Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän tyköänne meidän tykömme ja
toi meille ilosanoman teidän uskostanne ja rakkaudestanne ja
siitä, että te aina pidätte meitä rakkaassa muistossa ikävöiden
meitä nähdäksenne niinkuin mekin teitä:
7. sentähden olemme teidän uskostanne, veljet, saaneet lohdutusta
teihin nähden kaikessa hädässämme ja ahdistuksessamme;
8. sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa.
9. Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne
kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä!
10. Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä
teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.
11. Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja meidän Herramme
Jeesus ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne.
12. Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta
toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on
teitä kohtaan,
13. vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä
meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen
tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
