Raamattu / Gl.2 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Gl.2

  1.  Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös
      Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
  2.  Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen
      evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen
      yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai
      olisi juossut turhaan.
  3.  Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen,
      pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
  4.  Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka
      orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme,
      mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
  5.  me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että
      evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
  6.  Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei
      kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt
      eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
  7.  vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu
      evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin
      Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -
  8.  sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa
      ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa
      pakanain keskuudessa -
  9.  ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle
      annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin
      pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi
      kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he
      ympärileikattujen.
 10.  Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin
      ahkeroinut tehdä.
 11.  Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten
      kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
 12.  Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli
      hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän
      vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
 13.  ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin
      juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi
      mukaansa Barnabaankin.
 14.  Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin
      totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos
      sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä
      juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan
      juutalaisten tapoja?"
 15.  Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
 16.  mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain
      teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme
      mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi
      uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule
      vanhurskaaksi lain teoista.
 17.  Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan
      Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin
      palvelija? Pois se!
 18.  Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut
      maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
 19.  Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni
      Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
 20.  ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä
      nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen,
      joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
 21.  En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on
      saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.