Raamattu / 2Kr.7 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

2Kr.7

  1.  Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin
      puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta,
      saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
  2.  Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään
      vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme
      kenellekään vahinkoa tuottaneet.
  3.  En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että
      te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä
      elääksemme.
  4.  Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on
      kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on
      ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.
  5.  Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa,
      vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja,
      sisältäpäin pelkoa.
  6.  Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä
      Tiituksen tulolla,
  7.  eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä
      lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on
      kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja
      innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä
      enemmän.
  8.  Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja
      jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa
      vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä -
  9.  nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä,
      että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte
      murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään
      vahinkoa meistä.
 10.  Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka
      koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman
      murhe tuottaa kuoleman.
 11.  Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen
      mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä
      puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä,
      kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet
      olevanne puhtaat tässä asiassa.
 12.  Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä
      tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että
      teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän
      keskuudessanne Jumalan edessä.
 13.  Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme
      ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo,
      sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.
 14.  Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole
      joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille
      puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä
      Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi.
 15.  Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän
      muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja
      vavistuksella otitte hänet vastaan.
 16.  Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella
      mielellä.