2Kr.4
1. Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka
on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2. vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme
vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan
julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen
omalletunnolle Jumalan edessä.
3. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on
niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin
sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen
kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että
hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on
se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi
valoansa.
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman
suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa,
neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme
tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että
Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen
tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme
näkyviin.
12. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on:
"Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja
sentähden me myös puhumme,
14. tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä
meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän
kanssanne.
15. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo
yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta
Jumalan kunniaksi.
16. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme
menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa
meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä
näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/47_4.html