Raamattu / 2Kr.2 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

2Kr.2

  1.  Olin nimittäin mielessäni päättänyt, etten tullessani teidän
      tykönne taas toisi murhetta mukanani.
  2.  Sillä jos minä saatan teidät murheellisiksi, niin eihän minua
      voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka minä olen
      murheelliseksi saattanut.
  3.  Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi
      murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on
      teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien
      teidän ilonne.
  4.  Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin
      teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi
      tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka
      minulla on teihin.
  5.  Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut
      murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten
      liikaa sanoisi.
  6.  Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on
      saanut;
  7.  niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja
      lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.
  8.  Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan
      rakkautta häntä kohtaan;
  9.  sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka
      te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset.
 10.  Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä
      mitä minä olen anteeksi antanut - jos minulla on ollut jotakin
      anteeksiannettavaa - sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne
      Kristuksen kasvojen edessä,
 11.  ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa
      eivät ole meille tuntemattomat.
 12.  Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui
      minulle ovi työhön Herrassa,
 13.  mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta,
      veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin
      Makedoniaan.
 14.  Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä
      voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa
      tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
 15.  Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien
      että kadotukseen joutuvien joukossa:
 16.  näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän
      tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
 17.  Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät
      Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan
      vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.