Ap.t.7
1. Niin ylimmäinen pappi sanoi: "Onko niin?"
2. Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden
Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan
Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin,
3. ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen
maahan, jonka minä sinulle osoitan'.
4. Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan
Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet
tähän maahan, jossa te nyt asutte.
5. Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan
leveyttäkään, vaan lupasi, Aabrahamin vielä lapsetonna ollessa,
antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä.
6. Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan
muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät
orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta;
7. ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen tuomitseva',
sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat
minua tässä paikassa'.
8. Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin
Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet
kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille
ne kaksitoista kantaisää.
9. Ja kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta
Jumala oli hänen kanssansa
10. ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi
hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja
tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
11. Ja tuli nälänhätä koko Egyptiin ja Kanaaniin ja suuri vaiva,
eivätkä meidän isämme saaneet mistään ravintoa.
12. Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan viljaa, lähetti hän
meidän isämme sinne ensimmäisen kerran.
13. Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao sai
tietää Joosefin sukuperän.
14. Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko
sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä.
15. Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siellä, niin myös kuolivat
isämme,
16. ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka
Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta Sikemissä.
17. Mutta sitä mukaa kuin lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala
oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja lisääntyi Egyptissä,
18. kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei
Joosefista mitään tiennyt.
19. Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme
ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät
ne jäisi eloon.
20. Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle
otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa.
21. Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja
kasvatti hänet pojaksensa.
22. Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän
oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
23. Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen
sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia.
24. Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti
häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen
kuoliaaksi.
25. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä
kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä
ymmärtäneet.
26. Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luoksensa, heidän
riidellessään, ja koetti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän
olette veljiä, miehet; miksi teette vääryyttä toisillenne?'
27. Mutta se, joka teki lähimmäisellensä vääryyttä, työnsi hänet
pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja
tuomariksemme?
28. Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit egyptiläisen?'
29. Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin
maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.
30. Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle
Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan
liekissä.
31. Kun Mooses sen näki, ihmetteli hän tätä näkyä; ja kun hän meni
tarkemmin katsomaan, kuului Herran ääni, joka sanoi:
32. 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja
Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eikä tohtinut katsoa
sinne.
33. Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi; sillä
paikka, jossa seisot, on pyhä maa.
34. Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän
huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät. Ja
nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.'
35. Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on
asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti
päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle
orjantappurapensaassa oli ilmestynyt.
36. Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja
Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa
neljänäkymmenenä vuotena.
37. Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun
kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne
joukosta'.
38. Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa,
joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa;
ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.
39. Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan
työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen
Egyptiin,
40. sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän
edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle,
hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'.
41. Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja
epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.
42. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan
taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain
kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle
erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?
43. Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä,
niitä kuvia, jotka te olitte tehneet
kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle
puolelle Babylonin.'
44. Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän,
joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan
mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.
45. Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen
Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka
Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli Daavidin
päiviin saakka.
46. Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa
majan Jaakobin Jumalalle.
47. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.
48. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä
näin sanoo profeetta:
49. 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni
astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte,
sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?
50. Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?'
51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina
te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin
tekin.
52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat
ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka
kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,
53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä
pitäneet."
54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he
kiristelivät hänelle hampaitansa.
55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja
näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla
puolella
56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan
seisovan Jumalan oikealla puolella".
57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja
karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat
riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra
Jeesus, ota minun henkeni!"
60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra,
älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui
pois.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/44_7.html
