Raamattu / Ap.t.23 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.23

  1.  Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet,
      minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan
      edessä tähän päivään asti".
  2.  Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään
      häntä vasten suuta.
  3.  Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä
      valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain
      mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?"
  4.  Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä
      Jumalan ylimmäistä pappia?"
  5.  Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen
      pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'".
  6.  Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja
      toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet,
      veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja
      kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana".
  7.  Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja
      saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.
  8.  Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä
      eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.
  9.  Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten
      puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme
      löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli
      on hänelle puhunut?"
 10.  Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät
      Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata
      hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin.
 11.  Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi:
      "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut
      minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös
      Roomassa".
 12.  Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat
      valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet
      Paavalin.
 13.  Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän
      valaan.
 14.  He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme
      kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, ennenkuin
      olemme tappaneet Paavalin.
 15.  Pyytäkää te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa päälliköltä, että
      hän toisi hänet alas teidän luoksenne, ikäänkuin aikoisitte
      tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiit
      tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee perille."
 16.  Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla
      väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen
      Paavalille.
 17.  Niin Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen ja sanoi:
      "Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin
      hänelle ilmoitettavaa".
 18.  Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön luo ja sanoi:
      "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun
      luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa
      sinulle".
 19.  Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erikseen ja
      kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?"
 20.  Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että
      huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ikäänkuin aikoisit
      vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa.
 21.  Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä miestä
      heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet
      valan, etteivät syö eivätkä juo, ennenkuin ovat tappaneet
      hänet. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun
      suostumustasi."
 22.  Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle:
      "Älä virka kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle".
 23.  Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi
      heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa
      sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä
      ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä,
 24.  ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja
      viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo".
 25.  Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin:
 26.  "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle
      maaherralle Feeliksille.
 27.  Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet
      tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen kanssa ja
      pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen.
 28.  Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein
      hänet heidän neuvostoonsa
 29.  ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista
      riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä
      ansaitsisi kuoleman tai kahleet.
 30.  Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on
      tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen
      myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä
      vastaan sinun edessäsi."
 31.  Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja
      veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen.
 32.  Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen
      kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin.
 33.  Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen
      maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä.
 34.  Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli; ja
      saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta,
 35.  hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin
      saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa.