Raamattu / Ap.t.21 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.21

  1.  Kun olimme eronneet heistä ja lähteneet purjehtimaan, laskimme
      suoraan Koossaareen ja seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä
      Pataraan.
  2.  Siellä tapasimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja
      lähdimme purjehtimaan.
  3.  Ja kun Kypro rupesi näkymään ja oli jäänyt meistä vasemmalle,
      purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin Tyyrossa; siellä näet
      laivan oli määrä purkaa lastinsa.
  4.  Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän
      päivää. Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia
      menemästä Jerusalemiin.
  5.  Mutta kun olimme viettäneet loppuun ne päivät, lähdimme
      matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä
      kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme rannalla
      polvillemme ja rukoilimme;
  6.  ja sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he
      palasivat kotiinsa.
  7.  Tyyrosta me saavuimme Ptolemaikseen, ja siihen päättyi
      purjehduksemme. Ja me tervehdimme veljiä siellä ja viivyimme
      päivän heidän luonansa.
  8.  Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme
      Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli
      yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä.
  9.  Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli
      profetoimisen lahja.
 10.  Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne Juudeasta
      eräs profeetta, nimeltä Agabus.
 11.  Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä
      jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen
      miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat
      Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'."
 12.  Kun sen kuulimme, pyysimme, sekä me että ne, jotka siellä
      asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin.
 13.  Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä te teette, kun itkette
      ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en
      ainoastaan käymään sidottavaksi vaan myöskin kuolemaan
      Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden."
 14.  Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme:
      "Tapahtukoon Herran tahto".
 15.  Niiden päivien kuluttua me hankkiuduimme ja menimme ylös
      Jerusalemiin.
 16.  Ja meidän kanssamme tuli myös opetuslapsia Kesareasta, jotka
      veivät meidät majapaikkaamme, erään vanhan opetuslapsen,
      kyprolaisen Mnasonin, tykö.
 17.  Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten
      vastaan.
 18.  Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö,
      ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville.
 19.  Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta
      kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt
      pakanain keskuudessa.
 20.  Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä
      näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon,
      ja he ovat kaikki lainkiivailijoita.
 21.  Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia
      pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja
      kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta
      säädettyjen tapojen mukaan.
 22.  Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva,
      sillä he saavat kuulla sinun tulleen.
 23.  Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä
      neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä.
 24.  Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa
      kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa;
      siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä
      heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain
      mukaan ja noudatat sitä.
 25.  Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja
      kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua
      ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta."
 26.  Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana
      päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän
      pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä
      tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli
      tuotava uhri.
 27.  Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät
      Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä, kiihoittivat
      kaiken kansan ja kävivät häneen käsiksi
 28.  ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka
      kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme
      ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia
      pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan."
 29.  Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimuksen
      kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut
      hänet pyhäkköön.
 30.  Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon; ja he
      ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos pyhäköstä, ja
      heti portit suljettiin.
 31.  Ja kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston päällikkö
      sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa.
 32.  Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäämiehiä ja
      riensi alas heidän luoksensa. Kun he näkivät päällikön ja
      sotilaat, lakkasivat he lyömästä Paavalia.
 33.  Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni ja käski
      sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä
      hän oli tehnyt.
 34.  Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Ja koska
      hän melun tähden ei voinut saada varmaa selkoa, käski hän viedä
      hänet kasarmiin.
 35.  Ja kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä
      kansan väkivallan tähden;
 36.  sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: "Vie pois
      hänet!"
 37.  Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin, sanoi
      hän päällikölle: "Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?" Niin
      tämä sanoi: "Osaatko sinä siis kreikkaa?
 38.  Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne
      neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?"
 39.  Niin Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies, Tarson,
      tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli
      minun puhua kansalle".
 40.  Ja kun hän sen salli, niin Paavali, seisoen portailla, viittasi
      kädellään kansalle; ja kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, puhui
      hän heille hebreankielellä ja sanoi: