Raamattu / Ap.t.15 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Ap.t.15

  1.  Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä:
      "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt,
      ette voi pelastua".
  2.  Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti
      väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja
      Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän
      riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö
      Jerusalemiin.
  3.  Niin seurakunta varusti heidät matkalle, ja he kulkivat
      Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain
      kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti kaikkia veljiä.
  4.  Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit
      ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka
      Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria.
  5.  Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat
      tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja
      heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia".
  6.  Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.
  7.  Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille:
      "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten
      teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun
      suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
  8.  Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen
      heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin.
  9.  eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän
      puhdisti heidän sydämensä uskolla.
 10.  Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna
      opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä
      mekään ole jaksaneet kantaa?
 11.  Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme,
      samalla tapaa kuin hekin."
 12.  Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja
      Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä
      Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa.
 13.  Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet,
      veljet, kuulkaa minua!
 14.  Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain
      puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.
 15.  Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on
      kirjoitettu:
 16.  'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen
      majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn,
 17.  että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki
      pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka
      tämän tekee,
 18.  mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'.
 19.  Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä,
      jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
 20.  vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman
      epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri
      ole laskettu, sekä verta.
 21.  Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa
      julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena
      sapattina."
 22.  Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät
      hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät
      Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota
      kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä
      veljien joukossa;
 23.  ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me
      apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille,
      pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja
      Kilikiassa, tervehdyksen.
 24.  Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille
      emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät
      levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin,
 25.  niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja
      lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja
      Paavalin kanssa,
 26.  jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen
      Kristuksen nimen tähden.
 27.  Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla
      ilmoittavat teille saman.
 28.  Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän
      päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
 29.  että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei
      veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin
      teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
 30.  Niin heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan;
      siellä he kutsuivat koolle seurakunnan ja antoivat heille
      kirjeen.
 31.  Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he tästä
      lohdutuksesta.
 32.  Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja,
      kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä.
 33.  Ja heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat heidät
      rauhassa palaamaan niiden tykö, jotka olivat heidät lähettäneet.
 35.  Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja
      julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.
 36.  Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle:
      "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa
      olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän
      on".
 37.  Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota
      kutsuttiin Markukseksi.
 38.  Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska
      hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan
      lähtenyt työhön.
 39.  Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas
      otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.
 40.  Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran
      armon haltuun, ja hän lähti matkalle.
 41.  Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia.