Jh.21
1. Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan
järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:
2. Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja
Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä
kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.
3. Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan". He sanoivat
hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja
astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.
4. Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät
kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.
5. Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?"
He vastasivat hänelle: "Ei ole".
6. Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä,
niin saatte". He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää
sitä ylös kalojen paljouden tähden.
7. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille:
"Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra,
vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita,
ja heittäytyi järveen.
8. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään
verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin
noin kahdensadan kyynärän päässä.
9. Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan
pantuna sen päälle, sekä leipää.
10. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt
saitte".
11. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon,
täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä
oli niin paljon, ei verkko revennyt.
12. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan
opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?",
koska he tiesivät, että se oli Herra.
13. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin
kalan.
14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista
ilmestyi opetuslapsillensa.
15. Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille:
"Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin
nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että
olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun
karitsoitani".
16. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika,
rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä
tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse
minun lampaitani".
17. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika,
olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä,
että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle
rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä
tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki
minun lampaitani.
18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin
sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet,
niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut,
minne et tahdo."
19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella
kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan
hän lausui hänelle: "Seuraa minua".
20. Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota
Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen
rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?"
21. Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka
sitten tämän käy?"
22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne
siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa
sinä minua."
23. Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se
opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän
kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen
asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"
24. Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä
kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.
25. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta
kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne
kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/43_21.html