Lk.12
1. Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he
polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen
kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on:
ulkokultaisuutta.
2. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään
salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
3. Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu
päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa,
se katoilta julistetaan.
4. Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä,
jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää
tehdä.
5. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää
häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä
sanon teille, häntä te peljätkää.
6. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole
yhtäkään niistä unhottanut.
7. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö;
te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
8. Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten
edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
9. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan
enkelien edessä.
10. Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan
anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi
anneta.
11. Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja
esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä
vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte;
12. sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on
sanottava."
13. Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano
minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön".
14. Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut
teille tuomariksi tai jakomieheksi?"
15. Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea
ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan,
vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
16. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa
kasvoi hyvin.
17. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei
minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18. Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja
rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19. ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa
moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun
sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä
sinä olet hankkinut?'
21. Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole
rikkautta Jumalan tykönä."
22. Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille:
älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä
ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
23. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin
vaatteet.
24. Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä
ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka
paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
25. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään
vertaa?
26. Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte
muusta?
27. Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä
kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa
loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
28. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa
ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te
vähäuskoiset!
29. Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte,
älkääkä korkeita tavoitelko.
30. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta
teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.
31. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan
sen ohessa.
32. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt
hyväksi antaa teille valtakunnan.
33. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne
kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei
varas ulotu ja missä koi ei turmele.
34. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän
sydämenne.
35. Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36. ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa
odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan
ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
37. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa
valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja
asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
38. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja
havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.
39. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä
varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.
40. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule,
Ihmisen Poika tulee."
41. Niin Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen
vai myös kaikista muista?"
42. Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen
huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta
hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän
ruokaosansa?
43. Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee
näin tekevän!
44. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken
omaisuutensa hoitajaksi.
45. Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy',
ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään
ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
46. niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja
hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja
määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.
47. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt
valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan
monilla lyönneillä.
48. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä
ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä
jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja
jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
49. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä
tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
50. Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan
ahdistettu, kunnes se on täytetty!
51. Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa?
Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
52. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme
joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,
53. isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä
vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja
miniä anoppiansa vastaan."
54. Ja hän sanoi myöskin kansalle: "Kun näette pilven nousevan
lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin.
55. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja
niin tuleekin.
56. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida;
mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?
57. Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?
58. Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee
matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän
raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua
oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua
vankeuteen.
59. Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat
viimeisenkin rovon."
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/42_12.html