Raamattu / Lk.10 Tema: Christian Literature Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Lk.10

  1.  Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti
      heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan,
      jonne hän itse aikoi mennä.
  2.  Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä
      vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä
      elonkorjuuseensa.
  3.  Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien
      keskelle.
  4.  Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä,
      älkääkä tervehtikö ketään tiellä.
  5.  Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle
      talolle!'
  6.  Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä
      hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.
  7.  Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on
      tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö
      talosta taloon.
  8.  Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan,
      syökää, mitä eteenne pannaan,
  9.  ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan
      valtakunta on tullut teitä lähelle'.
 10.  Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin
      menkää sen kaduille ja sanokaa:
 11.  'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut,
      me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan
      valtakunta on tullut lähelle'.
 12.  Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin
      sen kaupungin.
 13.  Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne
      voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat
      tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten
      olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen.
 14.  Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin
      teidän.
 15.  Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen?
      Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.
 16.  Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät,
      hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on
      minut lähettänyt."
 17.  Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra,
      riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden".
 18.  Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan
      taivaasta niinkuin salaman.
 19.  Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja
      skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä
      vahingoittava.
 20.  Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille
      alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat
      kirjoitettuina taivaissa."
 21.  Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä
      ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut
      nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne
      lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi
      näkynyt.
 22.  Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu
      tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä
      on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
 23.  Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat
      ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.
 24.  Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat
      tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla,
      mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
 25.  Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä:
      "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen
      elämän perisin?"
 26.  Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas
      luet?"
 27.  Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta
      sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja
      kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
 28.  Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat
      elää".
 29.  Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi
      Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
 30.  Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas
      Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet
      alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet
      puolikuolleeksi.
 31.  Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja
      meni ohitse.
 32.  Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki
      hänet, meni hän ohitse.
 33.  Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli
      hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
 34.  Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti
      niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet
      majataloon ja hoiti häntä.
 35.  Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi
      majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta
      lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
 36.  Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen
      lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
 37.  Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus
      sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".
 38.  Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs
      nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
 39.  Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan
      Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
 40.  Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja
      sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on
      jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän
      minua auttaisi."
 41.  Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista
      sinä huolehdit ja hätäilet,
 42.  mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut
      hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."