Mk.12
1. Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies istutti
viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan
ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja
matkusti muille maille.
2. Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo
perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä.
3. Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin
käsin pois.
4. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja
häntä he löivät päähän ja häpäisivät.
5. Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin
useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat.
6. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti
viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun
poikaani'.
7. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen;
tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille'.
8. Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos
viinitarhasta.
9. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa
viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.
10. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat
hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi;
11. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?"
12. Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta
pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut
tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.
13. Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja
herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.
14. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että
sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso
henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista
antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"
15. Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille:
"Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni."
16. Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja
päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin".
17. Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja
Jumalalle, mikä Jumalan on". Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
18. Ja hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei
ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen:
19. "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli,
joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon
hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen'.
20. Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän
kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä.
21. Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä
jälkeläistä. Niin myös kolmas.
22. Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt
jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli.
23. Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän
joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän
vaimona?"
24. Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette
tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
25. Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle;
vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa.
26. Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole
lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa
orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä
olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?
27. Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te
eksytte."
28. Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli
kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen
heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista
käskyistä?"
29. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra,
meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
30. ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja
kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta
voimastasi'.
31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole
mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
32. Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja,
totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole,
paitsi hän.
33. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta
ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa
lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki
polttouhrit ja muut uhrit."
34. Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän
hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eikä
kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.
35. Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi:
"Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?
36. Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun
Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen
sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.
37. Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen
poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.
38. Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka
mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat
tervehdyksiä toreilla
39. ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja
pidoissa,
40. noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät
pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".
41. Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani
rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
42. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia
pennejä.
43. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti
minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki
muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan
kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/41_12.html