Mt.13
1. Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.
2. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui
venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.
3. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso,
kylväjä meni kylvämään.
4. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja
linnut tulivat ja söivät ne.
5. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon
maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää
maata.
6. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut
juurta, niin ne kuivettuivat.
7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat
nousivat ja tukahuttivat ne.
8. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata,
mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
9. Jolla on korvat, se kuulkoon."
10. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle:
"Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?"
11. Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea
taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin;
mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13. Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin
eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
14. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla
kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä
käsittäkö.
15. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi
kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi
silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi
sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'
16. Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän
korvanne, koska ne kuulevat.
17. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja
vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole
nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
18. Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
19. Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha
ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on
se, mikä kylvettiin tien oheen.
20. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti
ottaa sen ilolla vastaan;
21. mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää
ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan
tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan,
mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat
sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
23. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja
ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää,
mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."
24. Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta
on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi
lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli
näkyviin.
27. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle:
'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen
sitten on tullut lustetta?'
28. Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat
sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29. Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen
mukana nisuakin.
30. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja
elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja
sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun
aittaani.'"
31. Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten
valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja
kylvi peltoonsa.
32. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on
se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan
linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."
33. Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta
on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen
vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".
34. Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman
vertausta hän ei puhunut heille mitään;
35. että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka
sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä
on ollut salassa maailman perustamisesta asti".
36. Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja
hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä
meille vertaus pellon lusteesta".
37. Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen
Poika.
38. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta
lusteet ovat pahan lapset.
39. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu,
ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva
maailman lopussa.
41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen
valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka
tekevät laittomuutta,
42. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja
hammasten kiristys.
43. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin
aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
44. Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen,
jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi
kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
45. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita
helmiä,
46. ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi
kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47. Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin
mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja
kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat
pahat vanhurskaista
50. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja
hammasten kiristys.
51. Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle:
"Olemme".
52. Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on
tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän
kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa".
53. Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.
54. Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän
synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä
hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?
55. Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole
nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja
Juudas?
56. Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä
sitten hänellä on tämä kaikki?"
57. Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole
profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja
kodissaan".
58. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta
voimallista tekoa.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/40_13.html